Kiertoilmaukset

Kiertoilmaus on korvaava ilmaus jostakin asiasta, joka itsessään loukkaa tai tuo esiin jotain epämiellyttävää vastaanottajalle. Juuri tästä syystä kiertoilmaukset yhdistetään toisinaan kohteliaisuuteen. Kohteliaisuuden rinnalla toinen vaikutin on taikausko. Taikauskoon sisältyy monia käsityksiä, joiden mukaan nimet ovat itsessään niin pyhiä, että niitä ei ole suotavaa lausua ääneen. Tällöin niille joudutaan keksimään kiertoilmauksia.

Muinais-Suomessa joidenkin eläinten nimen lausumisen ajateltiin kutsuvan ne paikalle. Sama ajatus on myös alunperin toistunut englanninkielisessä sanonnassa ” Speak with the devil”, joka suomeksi kääntyy ” siinä paha missä mainitaan”. Pirun nimen äänen lausumisen uskottiin tuovan sen paikalle. Nykyinen, molempien kielien sanonta heijastaakin tavallaan tätä katsantokantaa, kun henkilö, josta on juuri puhuttu, saapuu yllättäen paikalle. Ylipäätänsä ei ole siis sattumaa, että esimerkiksi karhulla on monia muita nimiä, kuten mesikämmen, otso ja metsän kuningas.

Kuolema on ollut itsestäänselvästi läpi vuosisatojen pelottava ja tuntematon asia. Sen vieraillessa on oltu elämän perimmäisten kysymysten äärellä ja myös lasten rauhoittamisen ja lohduttamisen takia sille on täytynyt keksiä vaihtoehtoisia ilmauksia. Tämä näkyykin kuolla-verbin kohdalla, kun sen käytön sijasta joku nukkuu pois, potkaisee tyhjää, kasvaa koiran putkea tai on lopettanut maallisen vaelluksensa.

Seksi ja seksuaalisuus ovat olleet niin alkuvoimaisen keskeisiä asioita ihmisyhteisöissä, että niistä puhumiseen on täytynyt keksiä lukuisia kiertoilmauksia häveliäisyyden ja sievistelyn vuoksi. Kukat ja mehiläiset lienevät tämän tavoitteen parhaiten toteutuneita ilmauksia. Myös eritteisiin ja niiden laskemiseen liittyy runsaasta kaunostelua: Henkilö tekee tarpeensa, käy vessassa jne.

Politiikan saralla kiertoilmaukset ansaitsevat aivan oman tarkastelunsa. Ne ovat varsinkin olleet tavallisia, kun jostakin asiasta ei ole voinut puhua suoraan yhteisöllisistä tai yhteiskunnallisista syistä. Toisessa maailmansodassa juutalaisten joukkotuhoaminen sieveni natsien kielessä ”lopulliseksi ratkaisuksi”, Stalinin hirmuvainot ja ihmisten tuhoamiset olivat vain ”suuria puhdistuksia” aivan kuin kyse olisi ollut vain arkikielisestä kuonan tai lian puhdistamisesta. Suomettumisen aikakaudella Suomessa Neuvostoliiton kovia otteita ja julmuuksia sievisteltiin ja kaunisteltiin neuvostoystävällisyyden hengessä.

Nykyaikana ns. poliittisesti korrektiin kieleen liittyy mitä suurimmissa määrin kiertoilmauksien käyttöä. Ensiksi jo sanat ”ryssä” ja ”neekeri” ovat julkisessa pannassa. Lisäksi mustalaisesta on tullut romani. Arjen tasolla kiertoilmauksien viljely näkyy havainnollisimmin rikosuutissa, joista toimittajat usein häivyttävät rikoksen tekijän etnisen ryhmän mainitsemalla vain ” ulkomaalaistaustainen tai ulkomaalainen”. Näissä tapauksissa ongelmaksi muodostuu vain se, että uusi nimi voi saada aikaa myöten samat kielteiset mielleyhtymät kuin vanha sana.

Englantilainen George Orwell on hyvin oivaltavasti analysoinut kiertoilmausten käyttöä muun muassa teoksessaan "vuonna 1984", jossa vallanpitäjät uudelleen nimeävät paikkoja ja asioita häivyttääkseen niistä kielteiset miellemerkitykset. Hänen antiansa onkin ollut muun muassa se, että joka hallitsee kieltä, hallitsee mieltä; kyse on viime kädessä sen säätelemisestä, mitä ihmiset ajattelevat asioista. Tämä on hyvä muistaa, kun seuraavan kerran lukee feministien luomaa sukupuolineutraalia kieltä.